Arabialepardit Omanissa

Yksi maan uskomattoman kauniista olennoista elää Omanin sulttaanikunnassa, ja vaikka haluaisimme sanoa, että se on yksi Omanin tärkeimmistä nähtävyyksistä, on itse asiassa epätodennäköistä, että kohtaisit sen koskaan luonnossa. Salaperäinen arabialainen pantteri (Panthera pardus nimr) on sukua, mutta paljon pienempi kuin afrikkalainen pantteri, ja sillä on hoikka, kultainen ruumis, joka on pehmeästi tummin rosetein, ja viileät meripihkan väriset silmät.

Viime vuosikymmeniin asti nimr pantteri eli maissa läpi Arabian niemimaan, mukaan lukien Jemen, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, mutta leopardeista suurin tiheys asuu nyt Omani Dhofar alueen kalkkikivimänten alueilla, ja erittäin pieninä määrinä Musandam alueella. Tämä osoittaa, kuinka suuri vastuu Omanilla on huolehtia näiden kauniiden villikissojen suojelusta.

Niiden suosikkielinympäristö on korkealla maan kuivilla vuorilla, missä ne ovat eristyksissä vaarasta ja, viime aikoihin asti, ihmisistä. Tässä ne nauttivat pienistä eläimistä, kuten vuorikauriista, kallioisista hyraxista ja arabialaisesta tahrasta, mutta niiden ekosysteemi on yhä uhattuna ihmisten puuttumisen myötä, jotka muuttavat karut maastot tavallisiksi teiksi, mikä johtaa vain lisääntyvään kehitykseen tulevaisuudessa.

Pantterin pennut ovat erityisen alttiita; syntyneenä sekä kuuroina että sokeina, ne saavat täyden aistisuuden vasta noin kahden viikon ikäisinä. Ne riippuvat omistautuneesta äidistä, joka liikuttaa niitä varovasti paikasta toiseen, jotta ne eivät paljastuisi saalistajilta, kuten susilta ja хозяят.

Näitä kauniita olennoita pidettiin aiemmin ongelmallisina, mutta todellisuudessa me ihmiset olemme ongelma. Aikuisten panttereiden kohtaamat uhat ovat todennäköisemmin elinympäristön menetys ja salametsästys kuin se, että niitä saalistavat muut eläimet ravintoketjussa. Paimenet ovat tunnetusti metsästäneet ja tappaneet panttereita kostoksi niiden tappamista karjaa melkein kuin monet muut metsästävät juuri niitä samoja eläimiä, joita pantterit tarvitsevat ravinnokseen.

Määrän vähenemisellä on myös vaikutus geenivalikoimaan, mikä tekee sukupuutosta todelliseksi mahdollisuudeksi lähitulevaisuudessa. Omanin suojelulait nyt sakottavat ja vangitsevat niitä, jotka todetaan ampuneen pantterin. Maailmanlaajuista populaatiota on vaikea määrittää, mutta nykyisin arvioidut vähenemiset ovat alle 200 eläintä, mikä antaa lajille surullisen ’kriittisesti uhanalainen’ -statuksen kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan.

Omanin hallitus otti myönteisiä toimenpiteitä vuonna 1997 perustamalla arabialaisen pantteri-hankeen ja luokitellen Jebel Samhanin luonnonsuojelualueeksi, joka kattaa 4500 km² Dhofarin alueella. Metsäiset ylängöt ja vettä täynnä olevat kanjonit luovat ihanteellisen elinympäristön panttereille ja muille eläimille, kuten hyeenalle, karakalille, susille ja ketuille, niiden saaliin mukana. Alue on myös monien lintulajien ja kilpikonnalajien suosiossa. Huomattavaa on, että tällä hetkellä Jebel Samhanin sumuisilla huipuilla ei ole inhimillistä asutusta; sen sijaan aluetta käytetään karjan laiduntamiseen ja mirhan kerääjille.

Kuinka voi nähdä pantterin luonnossa? Vaikeaa. Pantterin jäljittäjillä on vain vähän kokemusta, josta ammentaa, sillä tämä salaperäinen eläin elää niiden etsintöjen tyvellä, jättäen viipyileviä jalanjälkiä ja jätöksiä sumuisessa, kivisessä maastossa. Kameransarjat asetetaan tärkeisiin sijainteihin, jotta yritetään vangita salaperäisten nisäkkäiden muotokuvia, mutta tarkkaavainen eläin näyttää havaitsevan heidän läsnäolonsa ja välttävän niitä vastaavasti.

On olemassa yritys nimeltään Biosphere Expeditions, joka järjestää vapaaehtoismatkoja kenttä tutkimuksissaan valtion tutkijoiden ohella useiden villieläinlajien, mukaan lukien arabialaisen pantterin, parissa. Lisäksi Omanissa ja naapurimaissa on perustettu lisääntymisohjelmia leopardikannan laajentamiseksi, ja toivotaan, että koulutuksen ja paikallisten ihmisten omistautumisen kautta tätä kaikkein eteerisintä villikissaa voidaan palauttaa sukupuuton partaalta.