Omanin kauneuden löytäminen

on ollut ykkösenä bucket listallani siitä asti, kun aloitin tämän matkan. Mikään muu ei lumonnut minua kuten tämä salaperäinen maa Arabian kaakkoiskulmassa, ja kuitenkin kaikki mitä tiesin siitä oli kirjoista. 

Olin lukenut, että se poikkesi muusta Lähi-idästä: vihreä ja rehevä, linnojen, vuorten ja merisatamien maa, jonka huhuttiin olevan Sinbad Merimiehen syntymäpaikka ja kodin merenkulkuimperiumille, joka kerran ulottui Itä-Afrikasta Intian valtameren yli. Mutta millaista siellä olisi tänään? 

Lentokoneemme laskeutui Muscatin pääkaupunkiin, satamakaupunkiin, joka oli muurien ympäröimä 1970-luvulle asti, mutta joka on nykyään täynnä liikennettä suurimman osan päivästä. Käytimme kolme tuntia ajamiseen lentokentältä hotellille. Ei paras ensimmäinen vaikutelma! 

Al Husn Hotel

Onneksi Al Husn Hotel hyvitti sen. Hotelli sijaitsee 20 kilometrin päässä kaupungista eristyksissä olevalla saarella Omanlahden rannalla, ja se on suunniteltu kuin perinteinen omantilainen linnoitus ja koristeltu Arabian ylellisimmällä tavalla. Meitä tervehdittiin appelsiinikäärittyjen taatelien ja kardemummalla maustetun kahvin kera, ja vaivuitimme ympäröivään tunnelmaan ja vietimme päivän rannalla aikaa kuluttaen. 

Aikataulumme tiivistyi nopeasti sen jälkeen. Seuraavana päivänä kiirehdimme kaupungin läpi radiohaastatteluun DJ Chris Fisherin kanssa 104.8 The Merge -kanavalla puhuaksemme BBB-matkasta ja suunnitelmistamme Omanissa - tutustua kolmeen erilaiseen alueeseen: vuoriin, autiomaahan ja rannikkoon.

Muscat ja Muttrah

Ensiksi suuntasimme katseemme vanhalle satamalle Muscat. Vaikka suurin osa kaupungista on vaurioitunut lähikaupunkien leviämisestä, vanha kaupunki edustaa sitä viehättävää arabialaista satamakaupunkia, jonka olin kuvitellut. Kävellessämme cornichen pitkin näimme puu-dhoweja kellumassa rannikon läheisyydessä, siksak-aaltokuvioita, jotka olivat juuttuneet terävien kallioiden väliin, ja suitsukkeen tuoksu leijumassa soukilta kohti pyöreitä torni-eväskäyriä, jotka patikoivat sataman yllä. 

Reissua Hajjar-vuorille

Tämä näky sai meidät entistä innokkaammiksi syventymään Omaniin. Seuraavana päivänä tapasimme kaksi ulkomaalaista: Alankomaista kotoisin olevan omantalaisen Ingmari ja Alin, joka oli äskettäin saapunut Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Me neljä nousimme 4x4:een ja suuntasimme kohti lounais-luodetta, Hajjar-vuorille, jotka ovat ehkä Omanin erottuvin piirre. Ne kohoavat jyrkästi Saharan ylle ja antavat maisemalle pysyvyyden tunteen, joka eroaa autiomaan liikkuvista hiekasta. Niiden huiput ovat jyrkkiä; niiden laaksot kaivettuja, ja niiden mutkissa on reheviä keitaita ja pieniä kyliä. 

Vihreyden runsaus näin kuivassa ilmastossa merkitsee vain yhtä asiaa: vettä, autiomaassa arvokkainta resurssia. Vuosisatoja sitten omantilaiset kehittivät falaj, käytännössä pitkän akveduktin, joka kuljettaa vettä vuorenhuipun springeistä tasangoille alla, mahdollistaen peltojen kastelun ja suurten väestöjen ylläpidon. Kävimme yhdessä tällaisessa kylässä, Al Himrissä, joka koostui pääasiassa savitaloista ja taatelipalmuistaan. 

Viikon aikana vierailimme myös useissa wadis, kapeissa vesikouruissa, jotka aikoinaan toimivat väliasemina janoisille beduiineille ja tänä päivänä ovat erinomaisia uimapaikkoja. 1,5 km pitkältä Snake Gorgelta valtavaan Wadi Shabiin, emme olleet koskaan kaukana virkistävän uinnin lupauksesta.

Wahiba-hiekat

Suurin osa Omanista on kuivaa ja karua. Omanissa on pieni osa Tyhjää neljännestä, tunnettu Arabian autioimmasta aavikkokohdasta. Yksi todellisista bucket list -tavoitteistamme on ratsastaa kamelilla tämän alueen yli. Valitettavasti viikko kestänyt oleskelumme ei antanut aikaa moiseen yritykseen, joten kompromissimme oli yönvietto autiomaaleirissä lähellä Wahiba-hiekkoja. 

Pienen tähtien alla vietetyn yön jälkeen omistaja Humayid herätti meidät yllätyksellä: oli puolivuosittainen Eid-juhla, tärkeä muslimijuhla, johon olennaisesti kuuluu vuohen uhraaminen Allahille. Vaikka olemme liian herkkähipiäisiä katsomaan juhlan huipentumaa, arvelimme, että vuohien ostamisen ja myymisen katsominen tarjoaisi mielenkiintoista kulttuuritietoa.

Eid Souq

Saavuttuamme Al Mintribin markkinoille juuri silloin, kun markkinan kiihkeys saavutti huippunsa. Hinnat olivat tänä vuonna alhaisia runsaan sateen ja pulleiden vuohien ylenpalttisuuden ansiosta. Vaelsimme markkinoiden läpi katsellen, kuinka raha ja karja vaihtoivat omistajaa, lapset juoksentelivat ja nauroivat, kun isät tekivät kauppaa ja heidän verhotut äitinsä vahtivat heidän uutta omaisuuttaan. Kun vuohia lastattiin pakettiautoihin, kävelimme syvemmälle markkinoille vaihtaen tarkennustamme kohtaamiimme ihmisiin. 

Muotokuvia, kaikki halusivat meidän ottavan muotokuvia. Meitä pommitettiin nuorilla omantilaisilla pojilla, jotka olivat pukeutuneet mokkanvärisiin dishdashiin, heidän päänsä oli kiedottu punaisiin ja valkoisiin keffiyehiin. He lähestyivät meitä ryhminä, seisoivat kameroidemme edessä hymyilemättöminä ja tuijottivat linssiemme syvyyteen. Sitten he juoksivat pakoon huutaen ja suihkuttaen keinotekoista lunta ilmaan. 

Suuressa soukissa näimme kasvoja, jotka näyttivät tulleen kahden vuosisadan takaisesta satukirjasta. Vanhoja miehiä, joilla oli paksut parrmat, ryppyiset kasvot ja elegantit turbanit, nojaten kivääreihinsä, sipoden kahvia souqin lattialla, yksi käsi rauhallisesti lepäämässä heidän khanjareissaan. 

Lähdimme kahden tunnin kuluttua, kameramme täynnä kuvia, jotka tulevat lumomaan meitä vielä vuosia. Kokemus oli täydellinen huipennus matkallemme, muistutus siitä, kuinka monet elämänvaiheet pysyvät meille tuntemattomina, huolimatta kasvavasta matkakokemuksestamme.

Tie johdatti meidät takaisin Muscatiin rentoutumaan Sifaway Boutique Hotelliin, nauttien hieman omania aurinkoa, kun kokoonnuimme videoidemme ympärille, kirjoitimme näitä blogeja ja haaveilimme tulevista matkoista ympäri aluetta. Ehkä ylittäminen Tyhjää neljännestä kamelikaravaanilla? Ehkä dhawin purjehtiminen Zanzibarille? Alex ja minä puhuimme mahdollisuuksista koko matkamme lentokentälle, unelmoiden lähdimme Afrikkaan.

Haluatko pysyä mukana Alexin ja Markon matkatarinoissa? Pidä silmällä blogia ja kuuntele BBBtv…